Tekijänoikeudet – ratkaisu luovien alojen rahoitukseen ja kasvuun

Rahoituksellinen ongelma

Luovien alojen yritysten rahoitushaaste

Luovien alojen, erityisesti audiovisuaalisella alalla, kotimaisten toimijoiden ongelmana on pääomien puute, mikä on johtanut alan keskittymiseen suurten monikansallisten suuryritysten käsiin. Tämän vuoksi kilpailutilanne on tällä hetkellä vääristynyt, eikä uusilla kotimaisilla toimijoilla tai vielä jäljelle jääneillä vanhoilla toimijoilla tai uusilla toimijoilla ole resursseja kilpailla kansainvälisiä jättiyrityksiä vastaan.

Suomalaisilla yrityksillä ei ole nykylainsäädännön, kirjanpitolainsäädännön vanhanaikaisen tulkinnan ja varsinkin rahoituskäytäntöjen takia mahdollista saada rahoitusta pitkäjänteisen toiminnan ylläpitämiseen.

Luovien alojen yrityksille on tyypillistä, että tuotantoprosessissa sekä tuotannontekijät että valmistuvat hyödykkeet ovat suurelta osin tai kokonaan aineettomia. Luovien alojen yritysten keskeisin omaisuuserä on useimmiten niin ikään aineeton tekijänoikeus, joka kerryttää pitkän suoja-aikansa vuoksi yritykselle tuloa vuosikymmeniä.

Tekijänoikeuksien arvo ja arvostus

Nykyisellään luovien- ja kulttuurialojen yritysten kaikkein arvokkain omaisuus – tekijänoikeudet – eivät ole minkään arvoisia luottolaitosten vakuuskäytännössä.

Myöskään tällaisten yritysten tuottama arvokas tekijänoikeusarvo ei näy millään tavalla yhtiöiden kirjanpidossa. Tästä seuraa, että luovien alojen yritysten on hyvin haastavaa saada rahoitusta, sillä nämä eivät kykene näyttämään riittävää maksukykyä, vaikka tosiasiassa tekijänoikeuksien luoma arvo ja vakaa tulo tekisikin yhtiöstä maksukykyisen.

Tekijänoikeuksia ei myöskään hyväksytä pankeissa lainojen vakuudeksi. Myöskään nykyinen kirjanpitokäytäntö ei sellaisenaan sovellu aineettomien omaisuuserien arvostamiseen.

Tuotantojen todellinen arvo ei näy taseissa

Luovien alojen yritysten tuotannon ei siis voida katsoa olevan vastaava pitkävaikutteinen hankinta kuin esimerkiksi tuotekehityskulut tai konehankinta, vaikka tosiasiassa esimerkiksi musiikkituotannosta tulot kertyvät usean vuoden aikana.

Tämä tarkoittaa, että kotimaiset tuotantoyhtiöt joutuvat rahoittamaan ja kirjaamaan tuotantokustannukset kokonaan kuluiksi sinä vuonna, jona kustannukset ovat aiheutuneet.

Kun tätä omaisuuserää, joka tuottaa tuloja tulevaisuudessa, ei voi kirjata yhtiön taseeseen omaisuuseräksi, niin yhtiön tase ja omavaraisuusaste näyttävät pääsääntöisesti hyvin heikolta.

Tästä seuraa, että yhtiöllä ei ole käytännössä mahdollista saada ulkopuolista rahoitusta, kun rahoittajat katsovat yhtiön omavaraisuusastetta ja yhtiön omaisuuden määrää, joka yllä mainituista syistä on täysin aliarvostettu. Käytännössä tuotannot ovat arvottomia yhtiön kirjanpidossa.

Vakuuskäytännöt eivät tunnista aineetonta omaisuutta

Kun tekijänoikeuksia ja tuotantoja ei ole kirjattu tuotantoyhtiöiden taseeseen, ne eivät myöskään kelpaa lainojen vakuudeksi.

Hallitsevasti vakuuslähtöinen ajattelutapa ei sovi dynaamisesti kehittyvien luovien alojen yritysten rahoitukseen, koska huomio kiinnittyy usein liiaksi vakuuskohteen arviointiin ja liian vähän yrityksen kykyyn selviytyä taloudellisista velvoitteistaan.

Pankeilla on korostettu tarve täysin turvaaviin vakuuksiin, koska niiden hyväksymä vakuuskanta on jatkuvasti viranomaisten valvonnan kohteena.

Toisaalta ylimitoitettu vakuus voi jopa vähentää rahoittajan valvontamotiivia ja vuoropuhelua velallisen kanssa. Lisäksi ylimitoitettu vakuus voi kaventaa yrityksen kehittämisvaihtoehtoja.

SULT:n ehdottama ratkaisu

Tähän epäkohtaan vastaamiseksi SULT onkin yhdessä Almgren & Sankamon kanssa hakenut OKM:ltä rahoitusta, jonka avulla on tarkoitus toteuttaa hanke, joka:

  1. Laatii oikeudellisen selvityksen luovien alojen rahoitushaasteisiin vastaamiseksi.
  2. Kehittää rahoitusmallin, joka mahdollistaa aineettomien oikeuksien paremman hyödyntämisen vakuuskäytössä.

04.09.2023

Jari Sotka
OTM, MBA