Suomen kilpailukyky ei ratkea pelkästään säästöillä tai uusilla veroilla. Ratkaisu voi löytyä myös luovasta taloudesta, aineettomasta pääomasta ja kotimaisesta omistajuudesta. Suomen Luova Talous (SULT) ry puheenjohtaja Erkki Puumalainen pohtii, millaisia valintoja Suomen on tehtävä tulevaisuutensa turvaamiseksi.
Tapasin Itä-Suomen kierroksella päättäjiä, yrittäjiä sekä kylien miehiä ja vakuutuin entisestään tarpeesta puhua luovan talouden merkityksestä.
Suomen neljä vuodenaikaa, metsät, pellot ja puhtaat vedet ovat aineetonta vaurautta, jotka realisoituvat matkailun, kulttuurin ja tapahtumien kautta. Vajaatehosta huolimatta niiden ympärille on syntynyt noin 20 miljardin euron talous.
Samaan aikaan koulutus ei enää automaattisesti takaa työpaikkaa. Koulutukseen ja työttömyyteen käytetään vuosittain noin 24 miljardia euroa, joten nämä voimavarat olisi osattava suunnata entistä vaikuttavammin.
Suomessa ideat eivät riittävän usein jalostu innovaatioiksi Suomen hyväksi. Ponsse syntyi yhden miehen visiosta ja Genelec kahden miehen rohkeudesta tarttua toimeen. Edes Nokia-ilmiö ei onnistunut rakentamaan Suomeen toimivia rahoitusrakenteita innovaatioille, teollisille tekijänoikeuksille, brändeille, ohjelmistoille, muotoilulle ja niiden kotimaiselle omistukselle.
Liian usein luova talous mielletään vain apurahataiteeksi, vaikka todellisuudessa se on yksi maailman nopeimmin kasvavista talouden osa-alueista. Koska sen kehittämiseen ei Suomessa ole panostettu määrätietoisesti, tuottavuuskykymme on heikentynyt ja entisestä Pohjolan Japanista on tullut yksi EU heikoimmin kasvavista talouksista.
Vuonna 2020 Deloitte ja useat asiantuntijatahot arvioivat pelkästään Ison-Britannian skaalautuvan liiketoiminnan rahoitusvajeeksi 15 miljardia puntaa vuodessa. Suomen kokoon suhteutettuna vastaava vaje olisi yli miljardi euroa vuodessa.
Englannissa NatWest-pankki hyväksyy nykyisin immateriaalioikeudet ja kovenantit yritysrahoituksen vakuuksiksi. Luova talous kasvaa siellä jo neljä kertaa muuta taloutta nopeammin. Myös Singapore on noussut kilpailukykyvertailujen kärkeen aineettoman talouden ansiosta, samalla kun Suomi on pudonnut useita sijoja.
Jälkeenjääneisyys näkyy erityisesti maaseudulla ja kunnissa. Taloutta pyritään turvaamaan lyhyen aikavälin ratkaisuilla ja hankkeilla, joiden vaikutukset jäävät usein vähäisiksi. Esimerkiksi keskustelu tuulivoimasta on monin paikoin kärjistynyt niin voimakkaaksi, että ihmiset ovat lakanneet puhumasta toisilleen.
Luovutammeko vähitellen maamme, kulttuurimme, yrityksemme, arvomme ja osaamisemme ulkomaille – ja saammeko vastineeksi vain näköalattomuutta, kasvavaa kurjistumista ja vastakkainasettelua?
Talvisodan henki oli suomalainen innovaatio. Se yhdisti kansan silloin, kun ulkoinen uhka oli suurimmillaan. Nyt tarvitsemme samanlaista kykyä yhdistää voimamme ilman vastakkainasettelua.
On aika lopettaa riitelyn ja toimettomuuden rahoittaminen. Kun ohjaamme henkiset ja fyysiset voimavaramme kotimaisen osaamisen, yrittäjyyden ja luovan talouden vahvistamiseen, voidaan tämän päivän kestävyysvaje muuttaa huomisen taloudelliseksi ylijäämäksi.
Erkki Puumalainen
Puheenjohtaja
Suomen Luova Talous (SULT) ry
